Sain onneks järkyttyä aikaa tän tunnelma postauksen kirjottamiseen. Sehän oli alunperin tän blogin tarkoitus, ei vaan kirjottaa tapahtumista mutta myös niistä "behind the scenes" jutuista.
Lähtöön on enää 10 päivää ja kello tikittää ihan liian nopeesti. Mun kalenteri on ihan täynnä, kun pitäis ehtiä viettää aikaa perheen kanssa, nähdä kavereita ja tehä kaikki mitä vaan ehdin. Mulla oli mielessä monta juttua, jotka olisin halunnu tehä, mutta aika ei vaan riitä. No se tarkottaa vaan sitä, että pitää tulla takasin!
Tällä hetkellä tuntuu, että Suomeen palaaminen ei vois vähempää innostaa, vaan haluisin jäädä tänne vielä ainakin kuukaudeks. Yritän kuitenki pysyy positiivisena, elää täysillä ja nauttia joka hetkestä. Yhä enemmän ajatukset kuitenki vaeltaa siihen miten vähän niitä päiviä on jäljellä. Välillä itku puristaa kurkussa ku miettii miten pian joudun jättämään mun perheen ja kaverit ja Gig Harborin. Tää paikka on kuitenki mun toinen koti. Jotenki täältä lähteminen on vielä paljon vaikeempaa ku mitä Suomesta lähteminen oli. Ku jätin Suomen taakse tiesin, että palaan sinne vuoden päästä ja saan taas nähdä perheen ja kaverit, mutta täällä en tiedä tuleeko mun hyvästit olemaan viimeinen kerta ku nään mulle rakkaat ihmiset. Tottakai Skype ja Facebook auttaa, mutta ei se yhteydenpito niillä mitenkään helppoa ole. On liian helppo vaan unohtaa.
Sen lisäks, että täältä lähteminen on vaikeeta on myös tavallaan pelottavaa ajatella sitä Suomeen palaamista. Tiedän, että oon muuttunut tän vuoden aikana. Oon kasvanu ihmisenä todella paljon, mun mielipiteet moniin asioihin on muuttunu, arvostan erilaisia asioita, käyttäydyn tilanteissa eri tavalla kuin ennen ja jotkut mun luonteet piirteetki on muuttunu. En tiedä miten ihmiset Suomessa tulee suhtautumaan näihin muutoksiin. Tuleeko mun perhe- ja kaverisuhteet ikinä olemaan samanlaisia kuin ne ennen oli? En oikeestaan edes tiedä haluanko niiden olevan samanlaisia. Suomeen sopeutuminen tulee varmasti olemaan ainakin jonkun verran vaikeeta ja monet siihen liittyvät asiat on pyöriny mun mielessä näin viime päivinä.
-Leila
Tällä hetkellä tuntuu, että Suomeen palaaminen ei vois vähempää innostaa, vaan haluisin jäädä tänne vielä ainakin kuukaudeks. Yritän kuitenki pysyy positiivisena, elää täysillä ja nauttia joka hetkestä. Yhä enemmän ajatukset kuitenki vaeltaa siihen miten vähän niitä päiviä on jäljellä. Välillä itku puristaa kurkussa ku miettii miten pian joudun jättämään mun perheen ja kaverit ja Gig Harborin. Tää paikka on kuitenki mun toinen koti. Jotenki täältä lähteminen on vielä paljon vaikeempaa ku mitä Suomesta lähteminen oli. Ku jätin Suomen taakse tiesin, että palaan sinne vuoden päästä ja saan taas nähdä perheen ja kaverit, mutta täällä en tiedä tuleeko mun hyvästit olemaan viimeinen kerta ku nään mulle rakkaat ihmiset. Tottakai Skype ja Facebook auttaa, mutta ei se yhteydenpito niillä mitenkään helppoa ole. On liian helppo vaan unohtaa.
Sen lisäks, että täältä lähteminen on vaikeeta on myös tavallaan pelottavaa ajatella sitä Suomeen palaamista. Tiedän, että oon muuttunut tän vuoden aikana. Oon kasvanu ihmisenä todella paljon, mun mielipiteet moniin asioihin on muuttunu, arvostan erilaisia asioita, käyttäydyn tilanteissa eri tavalla kuin ennen ja jotkut mun luonteet piirteetki on muuttunu. En tiedä miten ihmiset Suomessa tulee suhtautumaan näihin muutoksiin. Tuleeko mun perhe- ja kaverisuhteet ikinä olemaan samanlaisia kuin ne ennen oli? En oikeestaan edes tiedä haluanko niiden olevan samanlaisia. Suomeen sopeutuminen tulee varmasti olemaan ainakin jonkun verran vaikeeta ja monet siihen liittyvät asiat on pyöriny mun mielessä näin viime päivinä.
-Leila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti