Home Sweet Home

Moi!

Päätin kirjotella ja laittaa kuvia mun kodista täällä. Jossain aikasemmassa kirjotuksessa oli kuvia ulkoa päin, joten nyt kuvia sisätiloista. Tää on mun mielestä aika poikkeuksellinen talo verrattuna muihin Gig Harborin taloihin, koska täs on vaan yks kerros. Yleensä kaikissa näissä taloissa on vähintään kaks ja usein enemmän. Ja lisäks se fakta et tää ei oo tehty puusta, vaan no.. jostain muusta. Muuten tää on kyl tosi jenkki tyylinen koti. Iso keittiö, niin et kaverit ja perhe mahtuu sinne viettämään aikaa yhessä. Kuten ehkä jostain thanks giving ja superbowl kuvista huomasitte, siellä me yleensä vietetään aikaa ku kaverit tulee kylään. Ne huoneet, joissa ite oon eniten on just keittiö ja olohuone, ja sit tietty mun oma huone. Tai no tavallaan tää ei oo mun OMA, koska se oli alunperin Allyn huone, mut se anto sen mun käyttöön tän vuoden ajaks. (Thank you darling!) Mut nyt niitä kuvia.



Tässä mistä meille tullaan sisään. (tai no vieraat tulee. mä käytän autotallii)


Sitä vastapäätä on tämmönen oleskelu tila, missä avattiin jouluna lahjat. Muuten en siellä oo melkeen koskaan.


Tää kuva on otettu käytävältä, joka on pääovesta vasemmalla ja johtaa työhuoneeseen ja mun vanhempien huoneeseen.






Vanhemmilla on oma iso kylpyhuone ja valtava vaatekomero viel tuol peremmällä.


Vieras vessa.


Pääovesta oikeelle on tämmönen hienompi ruokatila, jossa syötiin jouluna ja Thanks givinginä.


Tää kuva on otettu olohuoneesta sinne pääovelle päin, näkyy hyvin meijän keittiö.


Tossa me syödään aina arkena.


Olohuone. Ja meijän kuntopyörä! (<3)


Jos olohuone kuvan ottamis paikassa kääntyy ympäri tulee vastaan meijän ruokakomero. Ja tääl siis jokaisella on valtava ruokakomero niiden talossa. Jonka sisältö on aika erilainen, mihin oli Suomessa tottunu.


Ja tässä Tashan, Allyn ja mun vessa.

130 Days in the Paradise

Moi!

Mulla on kännykässä sellanen app, joka laskee päiviä johonkin tiettyyn päivämäärän. Esim mulla on siellä Whistleriin lähteminen, omat synttärit, Rihannan konsertti ja sit tietty se päivä ku lähen takasin Suomeen. Koin pikkasen järkytyksen, ku huomasin et päiviä on enää 130 jäljellä! Vuoden alussa oli yli 300! Mihin ne kaikki on hävinny? Aattelin sit et nyt on ehkä hyvä aika kirjottaa vähän tän hetken tunnelmista ja fiiliksistä, eikä vaan höpistä tavallisista tekemisistä.

Mä pyyhin vähän aikaa sitte pölyjä mun huoneesta (kun äiti käski) ja ku siirryin mun hyllyihin nii jouduin siirtelemään kaikkia tavaroita, joita oon hamstrannu tän vuoden aikana ja jotka vaa enimmäkseen lojuu siellä turhina. Mut aina ku siirsin niit tavaroita, rupesin muistelemaan tarinoita jokaisen takana; mistä sain sen, kenen kanssa olin sillon ja miten hauskaa meillä oli. Yhtäkkii huomasin, että mulla oli pala kurkussa ja kyyneleet silmissä. Enää 4,5 kuukautta jäljellä. Entä jos en haluukaan lähtee kotiin? Se on jännä, miten oikeesti se kotiin lähteminen pelottaa. Odotan vaan kauhulla sitä päivää ku joutuu sanomaan hyvästit mun perheelle ja kavereille. Mun äiti yks päivä autossa sano, et meil tulee olemaan sit paljon juhlia ku samaan aikaan osuu mun synttärit, graduation ja läksiäiset. Eka ajatus oli: "Ei mitään läksiäisiä! Mä en halua Suomeen." Tääl on kaikki asiat niin loistavasti, ja on just ehtiny tottumaan tähän arkeen. Oon tutustunu paremmin kaikkiin kavereihin ja niist on ehtiny tulla mulle tärkeitä. En mä haluu mihinkään Suomeen, takasin vanhaan, tylsään arkeen. No pakko kai se on. Ja ainut mitä voin tehä on kerätä paljon hyviä muistoja.

I have an app in my phone and it counts days till some event. For example I have, going to whistler, my birthday, Rihanna's concert, and of course going back to Finland. I was looking at that app on my phone today and I was shocked when I realized that I only have 130 days left in here! What happened! It was over 300 when I arrived! Where did all the days go? I was thinking that now is probably a good time to write about my feelings right now in stead of just going through stuff that I've done.

I was dusting in my room (cause my mom told me to) a couple of days ago and I had to move all the unnecessary things I have collected from my shelves. While I was doing that I started to think what was behind each object; where did I got it, who I was with, how much fun we had. Suddenly I had this strange feeling in my throat and tears behind my eyes. Only 4,5 months left in here. What if I don't wanna leave? Everything is going so well. I have met great people and made new friends and had the best time of my life. Why would I wanna go back to Finland and back to my old boring life? Another day a while ago, my mom was talking about all the parties in the end of the school year that I will have. Like my birthday, my graduation, and my good-bye-party. What? Good-bye-party! I don't want any good byes! I wanna stay here. I'm kind of scared of going home. I don't wanna leave my amazing family and all my friends! But. I guess I have to. All I can do is to collect more good memories and live like it's the last day here.

-Leila

So many memories!

FINLAAAND!

Heip!

Kuten lupasin nii tulin nyt vähän kirjottelee siitä, millasta oli törmätä toiseen Suomalaiseen vaihtariin täällä Gig Harborissa. En kyl tavallaan voi sanoa "törmätä" koska me tunnettiin Rasmuksen kanssa jo aikasemmin thanks to Facebook. Mut vaikka oltiin puhuttu siellä muutaman kerran ja tiesin, että nähään ton tanssin yhteydessä oli tosi outo fiilis ku Rasmus hyppäs ulos autosta sen host-äidin kanssa ja tuli sanoo mulle: "Moi!" selvällä Suomen kielellä, ja ilman aksenttia! No mun aivot löi siinä vaiheessa täysin tyhjää (ainaki suomen osalta) ja ainut mitä tuli mieleen oli vaan normaali: "Hi!" Menin jotenki ihan lukkoon ja mun mieleen ei tullu yhtään suomalaista sanaa. No selitin sit siin enkuks et en vaa pysty puhuu suomee just täl hetkel ja et mun aivot on jotenki täysin in English mode. Gaby, Rasmus ja minä menttiin sitte yläkertaan sohvalle löhöömään ja jossain vaiheessa vaan päätin, että nyt on pakko edes yrittää vaihtaa suomeen. En enää muista mitä sanoin, mut hetken tosi hitaan suomiaivotoiminnan jälkeen kyl se keskustelu lähti sujumaan. Mut outoa se oli. Puhua nyt suomea täällä olevan henkilön kanssa! Vaihdettiin aika nopeesti takasin enkkuun, koska Gaby ei ymmärtäny meijän keskustelusta sanaakaan. (Lukuun ottamatta sanaa "vittu", joka on näit hyviä käytännön sanoja, joita oon opettanu.) Me ehittiin kyllä ihan hyvin puhua kaikesta mitä Suomesta kaivataan, ruisleivät ja oltermanni salmiakit ja fazerin suklaat käytiin läpi. Jostain syystä tosi ruoka painotteista, kai se perhe ja kaverit tuli myös mainittuu. Illan aikana puhuttiin kyllä koko ajan enkkua, lukuunottamatta parii suomalaista paikannimee ja ruokaa ja muuta vastaavaa. Toisaalt olishan se ollu aika epäkohteliasta ruveta vaa puhumaan Suomea.

I will now tell a little bit of the funny situation when I met Rasmus, the other Finnish exchange student. We had spoken in Facebook a couple of times (in Finnish) and I knew he was coming, so it wasn't a surprise to meet him at Gaby's house. But nevertheless when he got out of the car and came to me smiling: "Moi!" in a real Finnish way I totally lost my words. The only thing that came to my mind was the old safe "Hi!". My brain was so in English mode that I couldn't speak Finnish at all. I explained that to him and so we kept speaking English. Gaby, Rasmus, and I went to upstairs and were just laying on the couch and talking nonsense when I finally decided to even try Finnish. After a short period of "omg this is weird" feeling the conversation started to flow better in Finnish. We had an opportunity to talk everything about missing rye bread, Finnish cheese, Finnish Chocolate and Salmiakki. Somehow it is always food! I guess we mentioned our families too. It would've been rude to just speak in Finnish when Gaby was around so we soon switched back to English. We didn't speak that much Finnish over the course of the night because it would've been rude, but it was nice to call some Finnish towns and foods by their real names so that someone actually understood.

-Leila

Tolo 2013

Hei!

Meijän koululla järjestettiin eilen toinen koulu tanssi. Mä olin tavallaan mukana järjestämässä sitä, koska oon leadershipissä. Oikeestaan ainut mitä multa vaadittiin ton tanssin eteen oli, et jäin perjantaina koulun jälkeen muutamaks tunniks auttamaan koristeiden laittamisessa. Meijän viime tanssi oli nimeltään Home Coming, mut tää oli "ei-niin-muodollinen" Tolo. Ideana on et tytöt saa pyytää poikia tanssimaan. Teemana oli tänä vuonna Mardi Gras. Se on karnevaali, jota juhlitaan New Orleansissa joka vuosi Fat Tuesdayna eli laskiaistiistaina. Meijän piti siis tehä paljon liiloja, vihreitä ja keltaisia koristeita.

Mun ilta oli tosi ihana! Minä, Gaby ja Daria (meijän koulun kolmas vaihtari Moldovasta) päätettiin pyytää kolmee vaihto-oppilas poikaa meijän kanssa. Me tytöt tehtiin yhessä illallista kaikille. Tosi hyvää katkarapu pastaa, vähä vihanneksii alkupalaks ja jälkiruuaks Gabyn Chileläisii lettuja Manjarilla ja jäätelöllä. Oli tosi kiva taas nähä uusia vaihtareita ja jutella vaihtari juttuja. Tuntuu et aina ku vaihto-oppilaat lyöttäytyy yhteen ilta ei voi mennä pieleen. Ainut vähän tylsempi juttu oli se itse tanssi. Me mentiin sinne joskus puol kymmenen aikaan ja viihdyttiin ehkä 45 minuttia. Opettajat oli tällä kertaa tosi tarkkoja siitä, miten kaikki tanssi. Ja meijän rakas leadership ope laitto valot päälle tanssilattialle ja rupes huutamaan oppilaille, mikä oli vähän outoa, koska kaikki tanssi ihan sääntöjen mukaan. No sen jälkeen porukka vähän kyllästy ja meki lähettiin kotiin. Ihan oikee päätös kyllä, koska loppu ilta oli super mahtava! Mentiin sit vaan takasin Gabylle ja lösähdettiin kaikki kuus samalle sohvalle. Juteltiin kaikkee mukavaa, kuunneltiin musiikkia, heitettiin yleistä läppää ja nautittiin toistemme loistavasta seurasta. Ei ois voinu olla paljoa parempi ilta !

-Leila




Täs kuvas minä, Gaby, Daria ja Rasmus Suomesta. Kirjottelen lähitulevaisuudessa millasta oli nähä toinen suomalainen vaihtari.







Frederik on kotosin Tanskasta ja Joshua Nigeriasta.







Gaby Chilestä, Leila Suomesta, Daria Moldovasta



Rasmus Suomesta, Frederik Tanskasta, Joshua Nigeriasta

Super Bowl

Hei!

Viime sunnuntaina oli jenkkifudiksen loppuhuipennus eli Super Bowl. Me järjestettiin pienimuotoinen Super Bowl party, ja katottiin muutamien perhetuttujen kanssa, kun Baltimore Ravens ja San Francisco 49ers pelasi vastakkain. No enemmän tää oli vaan "tekosyy" kerääntyy yhteen kavereiden kanssa ja syödä hyvää ruokaa. Ai niin, ja kattoa hyviä mainoksia! Super Bowl vetää TV katsojia puoleensa, joten sillä on maailman kalleimmat mainospaikat. Yks 30 sekunnin pätkä maksaa jopa 4 miljoonaa dollaria. Kyl ne mainokset oliki ihan hienoja. Ja hauskoja! Itteeni ei se peli niin kiinnostanu, koska Seahawks ei ollu mukana. sniif :( Ja kaikki lapset pelaski kännyköillä/ipadeilla/mun kindelillä koko pelin ajan. Hahaha ihan sama meininki ku Suomessaki oli! Mä kuitenki "kannatin" Ravensiä ihan vaan sen takia, et se oli toinen lintu team. Kyllä, aivan loistava syy! Melkeen kaikki muut kannatti 49ers, koska näiden joukkueiden valmentajat on veljeksiä ja San Franciscon valmentaja on se "younger brother", joka aina elää vanhemman varjossa. Niin tälläki kertaa, koska Ravens voitti.

-Leila

Kuulumisia

Moi kaikki!

Meillä alko tänä maanantaina koulussa toinen "vuosipuolikas". Ihan kauheeta ajatella, että vuotta on enää puolet jäljellä. ALLE PUOLET! Kaikki sanoo, että keväällä se aika lentää. Mut mulla lensi jo syksyllä! Miten se muka vois mennä yhtään nopeemmin!?

Tän uuden semesterin takia mulla drawing vaihtui yogaan ja digital photo matikkaan, tarkemmin sanottuna trigonometriaan. Ajattelin kertoa näistä uusista aineista vähän myöhemmin, koska just nyt ei hirveen selkeetä kuvaa ole kun tätä semesteriä on mennyt vasta yks viikkoa.

Yks vähän ikävämpi juttu on et koriskausi on nyt ohi. Se meni ihan liian nopeesti! Mut niinhän kaikki hauska aina tapaa mennä. Meillä oli tänään viimenen peli joka voitettiin 38 - 20. Sain jopa tehtyä yhen korin! ;D Pelin jälkeen rupesin ajattelemaan miten paljon oon kehittyny tässä muutamassa kuukaudessa. Voin sanoa että se on PALJON. Mähän en ollu ikinä aikasemmin pelannu korista, ja itseasiassa mua vähän pelotti alottaa kokonaan uus laji täällä. En edes osannut tehä lay-uppia, saati heittää 8/10 vapareita. Mut siitähän oli vaan tue ylöspäin. En voi uskoa miten paljon oon oppinu ja saavuttanut! Mun täytyy ruveta ettimään sopivaa korisjengiä Suomesta!

Ainii ja enää 2 viikkoa että lähetään perheen kanssa Kanadaan laskettelemaan!

-Leila