lauantai 22. joulukuuta 2012

I'm Dreaming of a White Christmas

Moi!

Tehtiin täs viikko sitte Gabyn ja sen host äidin kaa tälläi extempore trip Bellevuehun. Käytii siel tekemäs jouluostoksii (vaik en kyl ite mitään ostanukaa), syömässä ja kattomassa sellast jouluparaatijuttua. Sinne oli tehty sellast tekolumisadetta ja oli ihana kattoo miten se sato maahan, vaik tiesi et se ei ollu oikeeta lunta.

Last week we did a extempore trip to Bellevue with Gaby and her host mom. They were Christmas shopping, we ate dinner at Nordstrom's, and watched the Bellevue Christmas Parade. They had fake snow and even though I knew it wasn't real, it was nice to have a piece of white Christmas. 

-Leila

023

025

026

029

031


Christmas Caroling

Hei!

Tänään olis pitäny olla vika päivä kouluu ennen joululomaa, mut koska meijän koulussa joku törppö oli menny uhkailee ottavansa aseen kouluun, nii meijän vanhemmat katto parhaaks pitää meijät kotona ja saatiin yks ekstra lomapäivä! jee! Tasha, Ally ja mä käytettiin se kyl hyvin hyödyks. Mentiin nimittäin laulelemaan joululauluja eri vanhainkoteihin täs Gig Harborin alueella. Koulun Interact club oli järjestäny tälläsen Christmas caroling jutun ja oli kyl ihana nähä miten kaikki ne vanhukset tykkäs ku tultiin sinne laulamaan meijän kauniilla (kröhömkröhöm) äänillä. Mehän ei siis olla mikään oikee kuoro ja näitä laulujahan ei oltu harjoteltu kertaakaan, mutta yleisö viihty! En voi ymmärtää miks Suomessa ei oo koulun yhteydessä tälläsia juttuja! On niin kiva olla mukana auttamassa kaikenlaisissa hyväntekeväisyystapahtumissa, ja tietää että oikeesti vaikuttaa jonkun elämään. Jotenki vaan mieleen painu, ku mentiin sit yhen vanhan miehen huoneen ovelle laulamaan ja se viittoili, että tulkaa sisään. Kaikki sit vähän ujosti tunki sinne pieneen huoneeseen ja laulettiin sille yks laulu. Se tykkäs ihan hirveesti. Se ei pystyny puhumaan, mut sen suu oli yhtä hymyä ja se taputti ja lähetteli meille lentosuukkoja! Tuli niin hyvä mieli siitä et oli oikeesti tehny jonkun ihmisen päivästä paremman.

Today we were supposed to have school but since there was a guy threatening to take a gun to school our parents thought it was better for us to stay home. And we got an extra day off! Yei! Well, Tasha, Ally, and I took a full advantage of that. Our Interact Club and us did Christmas caroling in Gig Harbor nursing homes. It was so rewarding to see how happy the elderly people were even though we weren't a real choir and we hadn't had any rehearsals. They were all singing along with us, smiling, and clapping their hands. I don't understand why Finland doesn't have this kind of school club!  It is so nice to help in charity and volunteer events and know that I'm actually helping people and making a difference in their lives. I will never forget how we all squeezed into one grandpa's room to sing him a song. He just loved it! He couldn't talk but he had a wide smile on his face and he was clapping his hands and blowing us kisses. It felt good to know that I had actually cheer someone up and made his day better!

-Leila

Seattle

Moi!

Vihdoinki! Neljän kuukauden jälkeen pääsin käymään Seattlessa! Tehtiin koulun digital photo ryhmän kaa sinne "kuvausmatka" pari viikkoo sitte, joten kaikki kuvat on lähinnä sitä varten otettuja.

And because I've been here four months I decided that it's time to write in English too. I'm lazy and busy so there may be times when I'll only write in Finnish. But let's all hope it's not gonna happen too often! So about this post. I finally got to see Seattle! After four months! We did a field trip with digital photo class a couple of weeks ago so that's what most of the pics are for. 

083

Seattle skyline

084

100

105

112

120

125

126

133

134

137

152

Seattle's famous gum wall! It was disgusting! 

153

157

And of course I had to stick a Finnish gum on the wall.. hehheh

180

The world's very first Starbucks!

186

tiistai 18. joulukuuta 2012

Tidefest

Moi!

Sain vihdoinki ratkastuu nää kuvan laittamis ongelmat, eli nyt on luvassa muutama päivitys vähä kauempaa menneisyydestä. (no jaa muutaman viikon takaa)

1.-2. joulukuuta mun koululla järjestettiin varainkeruu tapahtuma. Tidefest on jokavuotinen juttu (täl kertaa teemana Nemo Finds Tidefest), jossa koulun kerhot myy ruokaa ja saa kerättyä rahaa joko clubin omaan rahapussiin tai lahjotettavaks hyväntekeväisyyteen. Lisäks koulun molemma liikkasalit on täynnä erilaisia taiteilijoita (paremman sanan puutteessa), jotka myy esim. koruja, pihakoristeita, joulukoristeita, vaatteita yms. Kaikki käsintehtyä. Mä olin mukana tuolla kolmesta syystä. A) oon mukana leadershipissä, eli me järjestettiin toi tapahtuma. (huhhuh sitä stressin määrää marraskuun lopussa! Tai no, ainaki opettajat stressas.) B) oon mukana Interact clubissa. Se on koulun kerho, joka toimii yhdessä Rotaryn kanssa ja "parantaa maailmaa pieni teko kerrallaan" niiku meijän paidat sanoo. B) oon mukana Reachways clubissa, joka on toinen hyväntekeväisyys kerho.

Mun KOKO perjantai meni koululla. Koulupäivän jälkeen jäätiin koristelemaan paikkoja ja oltiin siellä johonki 9 asti illalla. Lauantaina menin sinne vasta 1 maissa, mutta tein siellä hommia Reachways ja Interact kojuilla johonki 6 asti. Reachways clubille myin Cinnabon pullia (joka oli aika piinaavaa, koska niit ei voinu ite syödä) ja Interact oli järjestäny valokuvaus kopin, jossa toimin rahastajana. Sunnuntaina olin siellä noin 2-7 samoissa hommissa, eli aika kauan olin koululla ton viikonlopun aikana.

-Leila


060

062

064

065

066

070

071

073

074

077

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

And Nothing Else Matters

Moi!

Nyt ku joulu lähestyy rupee tavallaan kaipaamaan niitä suomen perheen joulujuttuja. Oppii todellaki arvostamaan niitä omia traditioita. En olis ikinä uskonu, että ne on näin tärkeitä ennen ku ne vietiin multa pois. Onneks mun ihanat vanhemmat lähetti mulle partiolaisten joulukalenterin ja suklaata, jotta selviin tästä joulun odotuksesta.

Toinen vaikee juttu, josta ajattelin kirjottaa nyt vähän enemmän, on olla erossa mun poikaystävästä, Tommista. Oon jutellu muiden vaihtarien kanssa, joilla myön on tyttö- tai poikaystävä Suomessa, ja aika samanlaisia oireita on havaittavissa kaikilla.

Mä en ole semmonen ihminen, joka jää murehtimaan asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Sen takia oon varmaan pärjänny aika hyvin tän mun ikävän kanssa. Yleensä en jää miettimään koko asiaa kovin pitkäks aikaa, mut silti se kaipaus on siel taka-alalla ihan koko ajan. Välillä Tommi saattaa tulla mun mieleen jostain ihan oudosta jutusta ja rupeen itekki nauramaan, et miten toi juttu nyt liitty siihen mitenkään. Mut kyl se tuntuu tosi vaikeelta olla erossa. Onneks tegnologia on kehittyny, ja whatsapp ja skype helpottaa. Välillä poden vähän huonoo omatuntoo siitä, et puhun sen kanssa niin paljon. Ei se mitenkään vaikuta mun kaveri tai perhe suhteisiin täällä, mut tuntuu et kielitaito ei välttämättä pääse kehittymään niin hyvin, ku puhuu joka päivä suomea.

Juttelin yhtenä päivänä Tommista mun host äidin ja iskän kanssa, ja kerroin miten, vaik on ikävä, ei voi vaan lopettaa hymyilemistä ku ajattelee miten ihanaa meil oli ennen ku tulin tänne. Mun äiti kerto, et jossain oli tehty tutkimus, jossa oli verrattu rakastuneiden aivotoimintaa niiden aivotoimintaan, jotka käyttää huumeita. Siinä oli selvinnyt, että rakastuneella ja huumeiden käyttäjillä aktivoituu samat aivoalueet. Sen jälkeen täst tuli mun ja Tommin inside läppä. Brain is on crack. Aina ku juttelee skypessä ja whatsappissa tulee heti parempi mieli. Oon ollu nyt vähän kipeenä ja mul on ollu huono fiilis, mut Tommin kaa jutteleminen saa mut aina paremmalle tuulelle. Tuntuu et meijän suhde on vaan vahvistunu mun vaihtovuoden ansiosta.

Yhtenä ihanana sunnuntai päivänä mun host vanhemmat sit ehdotti et mitä jos Tommi tulis tänne käymään. Meil oli ollu toi ajatus vähän niiku koko ajan mielessä. Olin tietty tosi ilonen ja, niiku aina ku oon innostunu jostain, suunnittelin heti kaiken valmiiks; puhuin perheen kanssa, puhuin AFS yhteyshenkilön kanssa ja kattelin lentoja. No sit soitin mun suomen vanhemmille ja ne pisti, ainaki hetkeks, stopin koko jutulle. Ne sai mut vähän rauhottumaan täs asiassa ja ottamaan järjen käteen. Päätettiin, et kannattaa odottaa joulun yli, ja miettii sitte et miltä musta tuntuu. No jouluun on kaks viikkoa ja tällä hetkellä haluun Tommin tänne vaan entistä enemmän. Tuntuu ihanalta ajatella et saatetaan nähä jo kahen ja puolen kuukauden päästä. Se kyl tavallaan helpottaa ikävää ku tietää et on mahollisuus nähä. Tai ainakin pystyy sietään paremmin sitä ikävää, ku tietää et siihen tapaamiseen ei oo 6,5, vaan 2,5 kuukautta.

-Leila

maanantai 10. joulukuuta 2012

Christmas decorations

Moi!

Tänää oli ohjelmassa joulukuusen sisälle tuominen ja joulukoristeiden esille laittaminen. Mun perheellä on tapana koristella kuusi muistoilla. Eli vuosien varrella ne on ostanu koristeita eri paikoista missä ne on käyny, niillä on koristeita jutuista mitä ne on tehny ja muistoja siitä mitä Tasha ja Ally on harrastanu. Siel oli koriste meijän koiralle ja molempien, Tashan ja Allyn, syntymälle. Loppujen lopuks kuusi oli aika täynnä kaikkea, mut se näyttää ihanalta!

perjantai 7. joulukuuta 2012

Päivä täynnä vähän kaikkea

Moi!

Mulla on nyt pieni probleema. Kirjotin nimittäin postauksen meijän talosta ja millases paikassa oikeen asun, mut bloggerista on loppunu kuvatila, joten nyt yritän keksiä jotain korvaavaa vaihtoehtoo. Kaikesta huolimatta päätin nyt kirjotella tälläsen tylsän luvattoman postauksen mun päivästä.

Oon ollu kipeenä nyt muutaman päivän. Täällä on kai pahin flunssa kausi menossa. Päätin pysytellä kaks päivää kotona ja oikeestaa oli iha mukavaa ottaa rennosti ja kattoo telkkarii koko päivän. (Tulee mieleen viikonloput Suomessa.) Oon vieläki vähän flunssanen mut eiköhän tää tästä. :)

Onnee Suomi! Tänää on siis itsenäisyyspäivä. En edes kehdannut ehdottaa et saisinko jäädä koulusta kotiin, ku olin ollu jo kaks päivää pois. Vein kouluun salmiakkii, jota pappa ja mamma oli lähettäny mulle, ja annoin sitä kavereille. Oli kyl superhauskaa seurata niit irvistyksiä. Nauroin itteni kuoliaaks, ku kaverit juoksi lähimmälle roskikselle sylkemään karkkinsa pois. Oli siel kyl muutama, jotka (ainaki niin ne väitti) tykkäs salmiakista. Tavallaan vähä vaikee uskoo!

Mun itsenäisyyspäivä jatku kotona mustikkapiirakan leivonnan ja Tuntemattoman sotilaan merkeissä. 6. joulukuuta on Suomen itsenäisyys päivän lisäks pyhän Nikolauksen päivä. (Tai jonku tollasen) (VAROITUS EI JATKO EI OLE TARKOITETTU LAPSILLE) ja sen takia iskä pukeutu joulupukiks ja me muut oltiin tonttulakit päässä ja käytiin viemässä lahja yhen tuttavaperheen tytölle. Sen jälkee käytiin hakemassa joulukuusi, ja koska mun isäl ei ollu muita vaatteita mukana se joutu pitämään sitä asua päällä koko ajan. Meit muita vähän nauratti ku se oli ihan elementissään ja selvästi nautti pukkina olemisesta. Päädyttiin vielä sit läheiseen kahvilaan (isä edelleen pukin puku päällä) ja kahvilan omistajat tuli ottamaan kuvia ja ilmotti, että päästään niiden Facebook sivulle. No sehän kelpaa!

-Leila

Ps. Ilmeisesti pystyn lataamaan kuvis kännykästä, joten saatte muutamia todisteita tästä illasta.