Moi!
Nyt oon sitte Suomessa. Matka tänne oli aika rankka mut meni kuitenki ihan hyvin. Perillä mua odotti perhe ja myöhemmin kotona kaks parasta kaveria ja poikaystävä. Olo oli, ja on tavallaan vieläkin, tosi hämmentyny ja outo. Ekaks ku astuin sisälle nii tuntu, et meijän talo haisi ihan oudolta. Kävelin vaa zombina ympäriinsä, enkä oikein tienny mitä tehdä. Ehkä ne kolme unetonta yötä takana vähän vaikutti asiaan.
Oon vieläki tosi väsyny, osittain siks et ennen Suomeen paluuta en nukkunu melkeen ollenkaa ja sit myös siks et nytku vois nukkua nii aikaero on laittanu mun rytmin ihan sekasin. Ei oikeen jaksais tehdä mitään. Ulkona on hyvä ilma ja vois nähdä kavereita, ja käydä kiertelmässä paikkoja mutta mielummin vaan makaan sisällä tekemättä mitään. Toivottavasti saan nopeesti rytmistä taas kiinni!
Ei mulla sen kummempia. Aattelin vaa kirjottaa, että selvisin hengissä perille. Laitan niistä vikoista päivistä ja tän hetken tunnelmista postauksia vähän myöhemmin sitku aivot on selvinny tästä jet lagistä.
-Leila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti