Nyt lyhyt tunnelma postaus tähän kaiken arkihöpinän keskelle. Eli mulla on enää vähän alle kolme kuukautta elämää jäljellä täällä Gig Harborissa. On tosi vaikee kuvailla näitä tunteita, mutta ehkä paras tapa on toi tunteiden vuoristorata. Yhtenä päivänä saattaa tuntua siltä, että elämä on täydellistä ja mikään ei vois olla parempaa, ku jäädä asumaan tänne. Toisena päivänä taas tuntuu siltä, että elämä täällä on ihan perseestä (anteeksi ruma kielen käyttö), ja haluis vaan Suomeen mahdollisimman pian. Ja nää tunteet ei edes vaihdu päivittäin, vaan myös tunneittain. Pikkuasiat joko piristää, tai masentaa. Mulla on ollu nyt lähiaikoina enemmän koti-ikävä kuin yleensä. Oon ruvennu miettimään niitä asioita, joita kaipaan Suomessa ja niitä asioita, jotka ei täällä välttämättä oo niin hyvin. Ikävöin kavereita, perhettä, ja poikaystävää. Joinain päivinä tuntuu ihan mahdottomalta olla koulussa, ja että kaikki asiat on huonosti. Mutta sitten koittaa seuraava päivä, oon taas tosi hyvällä tuulella, ja mikää ei vois mennä paremmin. Tätä ei oikein pysty ymmärtämään, ellei ole itse kokenut samaa.
Hello!
I wanted to write something short about my feelings instead of the usual "what happened today?" texts. The fact is that I only have less than three months left in Gig Harbor. It is really hard to describe the feelings and thoughts that go through my head right now. My feelings go up and down like a roller coaster. One day I'm happy, life is smiling, nothing could go better, and I would do anything to stay here. Another day is totally the opposite. I'm depressed, home sick, and would like to fly back to Finland right away. And the thing is, these feelings don't change from day to day, but also from hour to hour. Small little things can make me feel so much better or make me feel super sad. Lately I have been more homesick than I first was. I have started to think about everything I miss in Finland, and the things that aren't so great in here. I miss my friends, my family, and boyfriend. Some days it feels impossible to be in school but then comes another day and I'm perfectly fine again. This is a feeling that no one else than people that have gone through it can understand.
-Leila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti