Moi!
Aika rupee käymään vähiin tosi nopeasti, ja mä aattelin kirjotella vähän tunnelmia nyt ku oon viettäny 9 kuukautta Gig Harborissa.
Kotiin lähtö häämöttää jo edessä. Ite ootan sitä itseasiassa aika paljon. Mitä lähemmäs lähtöpäivää mennään sitä enemmän tuntuu et haluis jo kotiin. Kai tätä vois koti-ikäväksikin sanoa. Haluis päästä näkemään taas perhettä ja kavereita, syömään suomalaista ruokaa, ja menemään vapaammin minne haluaa. Tuntuu, että päivät vaan matelee ja ei oikeen oo mitään mahtavaa suunnitelmissa. Tällä hetkellä tuntuu, että motivaatio kouluun laskee huolestuttavan nopeesti ja sen takia haluis päivien kuluvan mahdollisimman nopeasti. Toisaalta sit ku pääsee koulusta ja saa olla kavereiden kanssa nii mun puolesta aika vois vaikka pysähtyä. Varsinki nyt ku sää on ollu ihan mahtava ja on paljon tekemistä. Keväällä iskee aina tää motivaation puute, ku säät paranee ja ei haluais yhtään keskittyä koulunkäyntiin. Mut musta on vinhdoinki ruvennu tuntumaan siltä, että oon saavuttanu jotain tän vuoden aikana, ja ehtiny saamaan muutaman jenkkikaverin joihin tulen varmasti pitämään yhteyttä vielä Suomestakin. Jenkeissä ehkä haastavinta on ollu luoda sellasia tosi syviä kaverisuhteita ja tuntuu, että täällä kaikki suhteet on niin pinnallisia. Vaihto-oppilaat on sitten ihan eri tarina. Mulla on hyviä ystäviä niin monessa maassa, ettei kahden käden sormet riitä laskemaan. Oon todella onnellinen, että oon saanu mahdollisuuden tutustua niin moneen eri kulttuuriin. Lähivuosina pitäis vaan keksiä millä kerätä rahaa matkustamiseen, et vois nähdä kaikkia kavereita. Suhde mun perheeseen on parantunu koko vuoden aikana tasaisesti. Kutsun mun host vanhempia mom ja dad, ja mun siskot on mulle ihan ku oikeita siskoja. Varsinki mun nuoremman siskon, Allyn, kanssa mulla on tosi hyvät välit, vaikka joskus vähän ärsytetään toisiamme. Oon super onnellinen, että oon onnistunut luomaan näin hyvän suhteen mun perheeseen ja todella kiitollinen että ne on tehny mun vuodesta näin onnistuneen!
Tällä hetkellä elän tosi hämmentävää aikaa. Tuntuu, että ois jo kiva palata Suomeen, mutta samalla on ihan hirveetä ajatella, että joudun jo puolentoista kuukauden päästä jättämään tän paikan ja nää ihmiset.
-Leila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti