It's Always a Good Time

Hei!

Eka viikko loman jälkeen meni vielä nopeemmin ku viikot yleensä. Ei mikää huonompi juttu, koska mun viikonloppu oli aivan mahtava. Mun kaveri Lexie suunnitteli synttärit meijän kaverille Joshualle ja niinpä mä sit lauantaina päivällä raahauduin sen luokse. Oltii hetken aikaa Lexiellä ennen ku lähettiin autokierrokselle hakemaan kaikki muut. Varmaan ainut syy miks ei kannata olla kaveri vaihto-oppilaiden kanssa on se et meillä ei oo autoo, joten jos haluu nähä nii se tarkottaa et toinen osapuoli on aina se kuski. No me käytiin nappaamassa Gaby ja Joshua Tacomasta kyytiin, ja sen jälkeen vielä Frederik tosta vähän lähempää. Koko reissussa meni varma semmonen kaks tuntia ku pysähdyttiin paikkoihin. Lopulta päästii takas Lexielle, jossa sen vanhemmat odotteli meijän kaverin Wolfin ja ruuan kanssa. Kaikki rynnättiin suoraan pöytään ja ahdetaan itsemme täyteen niitä ihania ruokia. Lexien vanhemmat oli valmistanu tosi hyvän illallisen! Ruuan jälkeen mentiin kaikki keittiöön hengaamaan ja onnistuttiin tanssimaan salsaa. Meillä oli super hauskaa ku yritettiin päihittää Lexien vanhemmat tanssissa. Kaikilla oli omat vähä oudot moveit, mut hauskaa oli! Pian ruvettiin väsäämään kokoon meijän kakkua. Tai no oikeestaan vaa lisättiin kananmunat ja maito siihen valmis taikinaan ja laitettiin kakku uuniin. Siit tuli kyl just hyvä ja koristeltiin se Dolce de Lechellä, joka on Chileläinen caramel spread. Kakust tuli tosi hyvä, ja aamuun mennessä se oli kadonnu kokonaan. Meijän illan vietto jatku vaan hengailulla ja myöhemmin kauhuleffalla. Leffan jälkeen (melkeen) kaikki simahti heti. Ne, jotka tuntee mua, tietää et mä tarviin täydelliset olosuhteet et saan nukuttua; oikee lämpötila, oikee sänky, ei valoja, hiljaisuus ja sen takii ei meinannu uni tulla. Heken jälkeen kyllästyin ja raahauduin yläkertaan Lexien sänkyyn. Pian kuulin askeleita ja sain Gabystä seuraa, ku sillä oli sama ongelma. No meitä väsytti, mutta uni ei meinannu tulla, joten päätettiin pitää piknik siellä Lexien sängyssä kello 4 aamulla. Käytiin hakemassa alakerrasta aamiaismuffinseja ja appelsiinimehua, ja juteltiin siihen asti et molempia rupes nukuttamaan ihan kunnolla. Aamulla herättiin siihen et kaikki hyppäs meijän sänkyy. Keräännyttiin taas pikkuhiljaa keittiöön (musta tuntuu et se on joku virallinen hengaus paikka täällä) ja syötiin aamupalaa (eli lisää muffinseja) ja juteltiin niitä näitä. Siinähän se aika kulu ennen ku tuli aika lähtee kotiin.

Oli kyl yks parhaista viikonlopuista täällä!


Hi!

The first week after the break went by even faster than normal weeks. Not a bad thing at all, since my weekend was one of the best ones in here. My friend Lexie had planned a get together to celebrate our friend's, Joshua's, birthday. I met Lexie at her house on Saturday and we started a pick-up-trip around Tacoma and Gig Harbor. That's probably the only minus of being friends with exchange students; we can't drive and have to relay on other people, and this time Lexie. After picking everyone up we got to Lexie's house and found an amazing and delicious dinner waiting for us. Lexie's parents had prepared ribs, chicken and beans. I hadn't eaten that much in a long long time. After the dinner, even though we were all in a point when even moving is hard, we started to dance Salsa. In the kitchen. We had a great time and everyone was smiling and trying to dance better than Lexie's parents. When we had digested the food it was time to bake the cake (open one of the Betty Crocker cake mixes) and decorate it with Dolce de Leche. After a little cake crisis it turned out just fine! Actually we ate the whole cake. Rest of the evening and night were just chillin, talking, and watching a horror movie. After the movie (almost) everyone fell asleep on the couches and floor. No matter how hard I tried I couldn't go to sleep. You, that know me well, know that I can't sleep if I don't have perfect circumstances; no lights, no sounds, comfortable bed, just the right temperature, so I decided to go upstairs and sleep in Lexie's bed. Not long after I got there Gaby joined in. She couldn't sleep either. So it was 4 in the morning and we decided to have a picnic in Lexie's bed. We had some muffins, orange juice, and good conversations. In the morning we woke up when everyone jumped into the bed. We hung out there for a while and then ate breakfast and chilled in the kitchen talking with Lexie's mom.

That was probably one of the greatest nights in Gig Harbor!

Whistler, B.C.

Hei!

Nyt on sitte viikon hiihtoloma takana ja huomenna pitäis palata takas kouluun. Me oltiin perheen kanssa viikko Kanadassa laskettelemassa, ja kyllä toi Whistler oli aika täydellinen laskettelukeskus!

Me lähettiin lauantaina "aikasin" aamulla ajamaan (kahella autolla, koska tavarat ei olis mahtunu yhteen) kohti Kanadaa. Mun vanhemmat, ja mun äidin serkku, joka oli myös mukana, vähän ihmetteli ku vetäsin OnePiecen päälle ja sanoin että tällä kaikki matkustaa Euroopassa. No sain aika paljon katseita ku käytiin kaupassa, mut sit yks mies tuli oikeen kysymään, että mistä oon sen ostanu ja kerto et se ajatteli ostaa tyttärelleen samanlaisen. Heh heh siitäs sai mun vanhemmat ku epäili OnePiecejä!

Kun tultiin USA:n ja Kanadan rajalle meitä odotti ihan järkyttävä autojono. No oltiin ovelia, ja ajettiin melkeen Kanadan puolella sijaitsevaan Duty Free kauppaan ja säästettiin vaikka kuinka paljon aikaa. Ku ajettiin tulliin ne virkailijat kyseli kaikilta meiltä jotain kysymyksiä ja selvästi totes et ollaan ihan turvallisia, koska päästiin rajan yli. Mä sain jopa uuden leiman mun passiin! Jee!

Viikko Whistlerissä meni ihan liian nopeesti! Lasketeltiin viitenä päivänä kuudesta ja täytyy sanoo et ne 5,5 kilometrin rinteet kyl otti veronsa ja vikoina päivinä alko jo tuntuu jaloissa! Meijän päivät oli aikalailla samanlaisia kaikki. Herättiin joskus 7-8 aikaan ja oltiin rinteessä siinä 8:30-9. Säät kyllä suosi meitä, ja ei ollut liian kylmä, ei tuullut liikaa ja rinteet oli tosi hyvässä kunnossa. Pikkasen lumisadetta saatiin vikana laskupäivänä, mutta se ei kyllä menoa haitannu. Mä olin ihan järkyttyny ku mulle selvis, että täällä ei syödä munkkeja rinteessä! Eikä täällä myydä esim. minttu- tai rommikaakaota! Normaali kaakaota kyllä oli. Ja munkkien sijasta kaikkee muuta hyvää. Itelle tää oli ehkä terveellisin laskettelureissu ikinä. Olin rinteessä niin kauan, kun hissit oli auki, ja ruoaksi en syönyt kertaakaan sitä normaalia kanakoria. Täällä rinneravintolat oli valtavia ja ruokavaihtoehtoja oli Kiinalaisesta Italialaiseen, ja pizzasta sandwicheihin, ja parasta oli et maksaa saatto hissilipulla! Se toimi luottokorttina, joten meijän ei tarvinnu kantaa käteistä mukana. Laskettelun jälkeen, joskus 4 maissa, käytiin yleensä after ski juomilla Dustie's nimisessä ravintolassa (lapset joi kyllä lämmintä omena mehua), tai sitten mentiin poreammeeseen rentouttamaan lihakset. Illalliselle mentiin yleensä kaveriperheiden kanssa. Mua vähän harmitti, koska Whistler Villagen valloitus jäi vikalle päivälle, ja mä en siinä ajassa mitä meillä oli oikein ehtiny kattella mitään tuliaisia tai muuta vastaavaa Kanada tilpehööriä.

Takasintulomatkalla tehtiin sama temppu, kuin aikasemmin ja käytiin maiden rajalla kaupassa ja ohitettiin ovelasti koko jono. Tosin tää temppu makso meille Tobleronen, koska kaupasta ei saanu lähteä USA:n suuntaan, ellei ostanut jotain. No tällä kertaa rajan ylitys oli vähän monimutkasempaa. Ilmeisesti niiden tullivirkailijoiden piti tarkistaa etten oo laitoin maahanmuuttaja, ja meijät ohjattiin sivuun sellaselle pikkuselle tulliasemalle. Siellä sitte virkapukuiset asemiehet vahti meijän autoa sen aikaa ku me mentiin tulli rakennukseen sisälle näyttämään mun passia ja vaihto-oppilas papereita. Aika nopeesti me päästiin taas jatkamaan matkaa ja kaikki meni oikein hyvin.

Vaikka Whistler oli ihan mahtava kokemus, mulla tuli tän matkan aikana muutaman kerran koti-ikävä. Musta tuntuu, et yhtenä syynä oli se, että Tommin oli aluksi tarkoitus tulla mukaan Kanadaa, mut se ei sitte kaikesta huolimatta onnistunu, ja välillä sitä ajatteli että, mitä jos se oliski täällä mun kanssa. Uskon et suurin syy oli kuitenki mun suomen perheen Ylläksen reissu. Me tehään joka vuosi hiihto- ja pääsiäislomalla matka Ylläkselle, ja tää oli eka kerta ku en ollu mukana. Siinä sitte rupesi ajattelemaan mitä kaikkea ne tekee Ylläksellä, ja miten hauskaa mulla on aina ollut siellä. Whistler oli ihan mahtava paikka, mutta Ylläs on ykkönen! Onneks mulla on ollu aika helppoa ton koti-ikävän kanssa. Aina välillä se iskee muutamaks minuutiks, mutta kun on koko ajan paljon tekemistä niin ei sitä ehdi liikaa ajattelemaan. Helpolla olen tosiaan päässyt.

Woow and now the same in English!

My mid-winter break is almost over and tomorrow I'll be back in school. I had a great vacation in Whistler with my family.

We left to Whistler, Canada on "early" Saturday morning (with two cars because all our luggage didn't fit in only one car). My family and my mom's cousin, who came with us, were all looking at me like I had been crazy when I dressed up in my OnePiece and told them this is the way everyone travels in Europe. Well on the way there I got some strange looks but in one store we stopped a guy came to me and asked where I had found my OnePiece and that he would like to buy one for his daughter. Soo... There you go family! It's not weird at all!

When we drove closer to border a looong line of cars waited for us. Well we were smart enough to go to a Duty Free store right beside the border and avoided all the traffic and waiting. When we drove through the customs the officer asked a couple of questions and then decided we are good to go. I even got a stamp on my passport! Yay! 

The week in Whistler flew by way too fast. We skied 5 days out of 6 and gotta say; after five days of 3.5 mile long runs I could really feel my muscles. We spent every day skiing from 8:30-9 to 3:30, so I didn't really get to sleep in. But that is okay because waking up to do something fun isn't nearly as bad as waking up for school. We had a good luck and the weather was really good. At least I thought it was. It was warm to ski and even though we got little snow the last days all the runs were perfect. I was kind of shocked when I found out that people here don't eat monks (all you American's would call them doughnuts) or drink mint or rum hot chocolate! But they did have normal hot chocolate (thank God!) and other good food. In Finland basically all I eat, while we're skiing, is French fries and chicken nuggets. In Whistler I had so many options that I didn't touch chicken nuggets, even at once. They had everything from Chinese to Italian, and from Pizza to Salads. This is the healthiest skiing trip I've ever made! After skiing we either went to Dustie's, to drink some warm apple cider, or to relax our muscles in hot tub. In the evening we had get together's with family friends either in someone's condo or in some restaurant. The last night we spent in an Indian restaurant, and it was probably the best food I've ever had!

On the way back we stopped in the shop on the border, and once again skipped the entire line. All this cost us only one Toblerone bar, because we had to buy something to get out of the shop and to the shorter line. This time getting over the border was a little complicated. The man behind the desk looked at me and my papers and gave us orders to drive to some custom building. We parked in front of the building where two armed men told us to get out of the car and only take papers we needed with us. In the building they looked at my passport and my exchange student papers and obviously decided that I'm not an illegal immigrant because we were free to go.

 Even though Whistler was an amazing place and I enjoyed my time there I was still feeling homesick from time to time. It was probably party because my boyfriend Tommi was supposed to come with us, but that didn't work out after all. But, what I think was the main reason, is that my Finnish family had their mid-winter break at the same time, and they did our annual trip to Ylläs, a skiing center in Finland. This was the first time I wasn't with them and my thoughts kept going back there and to all our last trips and how much fun we had had. One good thing about my homesickness is that I can feel it a couple of minutes and then I just start to think something else or do something fun and forget it. I have it really easy, and I'm so glad about that. 

-Leila












They had a Fire Night Show where skiers jumped trough a ring of fire.











Mom and Dad!













A world famous ice cream place Cow's. And yes, the line came all the way outside.













Peak to Peak Gondola was 4.4 kilometers long and placed between two mountains, Whistler and Blackcomb, over 400m from the valley floor.







This Indian restaurant had the best food ever!

Home Sweet Home

Moi!

Päätin kirjotella ja laittaa kuvia mun kodista täällä. Jossain aikasemmassa kirjotuksessa oli kuvia ulkoa päin, joten nyt kuvia sisätiloista. Tää on mun mielestä aika poikkeuksellinen talo verrattuna muihin Gig Harborin taloihin, koska täs on vaan yks kerros. Yleensä kaikissa näissä taloissa on vähintään kaks ja usein enemmän. Ja lisäks se fakta et tää ei oo tehty puusta, vaan no.. jostain muusta. Muuten tää on kyl tosi jenkki tyylinen koti. Iso keittiö, niin et kaverit ja perhe mahtuu sinne viettämään aikaa yhessä. Kuten ehkä jostain thanks giving ja superbowl kuvista huomasitte, siellä me yleensä vietetään aikaa ku kaverit tulee kylään. Ne huoneet, joissa ite oon eniten on just keittiö ja olohuone, ja sit tietty mun oma huone. Tai no tavallaan tää ei oo mun OMA, koska se oli alunperin Allyn huone, mut se anto sen mun käyttöön tän vuoden ajaks. (Thank you darling!) Mut nyt niitä kuvia.



Tässä mistä meille tullaan sisään. (tai no vieraat tulee. mä käytän autotallii)


Sitä vastapäätä on tämmönen oleskelu tila, missä avattiin jouluna lahjat. Muuten en siellä oo melkeen koskaan.


Tää kuva on otettu käytävältä, joka on pääovesta vasemmalla ja johtaa työhuoneeseen ja mun vanhempien huoneeseen.






Vanhemmilla on oma iso kylpyhuone ja valtava vaatekomero viel tuol peremmällä.


Vieras vessa.


Pääovesta oikeelle on tämmönen hienompi ruokatila, jossa syötiin jouluna ja Thanks givinginä.


Tää kuva on otettu olohuoneesta sinne pääovelle päin, näkyy hyvin meijän keittiö.


Tossa me syödään aina arkena.


Olohuone. Ja meijän kuntopyörä! (<3)


Jos olohuone kuvan ottamis paikassa kääntyy ympäri tulee vastaan meijän ruokakomero. Ja tääl siis jokaisella on valtava ruokakomero niiden talossa. Jonka sisältö on aika erilainen, mihin oli Suomessa tottunu.


Ja tässä Tashan, Allyn ja mun vessa.

130 Days in the Paradise

Moi!

Mulla on kännykässä sellanen app, joka laskee päiviä johonkin tiettyyn päivämäärän. Esim mulla on siellä Whistleriin lähteminen, omat synttärit, Rihannan konsertti ja sit tietty se päivä ku lähen takasin Suomeen. Koin pikkasen järkytyksen, ku huomasin et päiviä on enää 130 jäljellä! Vuoden alussa oli yli 300! Mihin ne kaikki on hävinny? Aattelin sit et nyt on ehkä hyvä aika kirjottaa vähän tän hetken tunnelmista ja fiiliksistä, eikä vaan höpistä tavallisista tekemisistä.

Mä pyyhin vähän aikaa sitte pölyjä mun huoneesta (kun äiti käski) ja ku siirryin mun hyllyihin nii jouduin siirtelemään kaikkia tavaroita, joita oon hamstrannu tän vuoden aikana ja jotka vaa enimmäkseen lojuu siellä turhina. Mut aina ku siirsin niit tavaroita, rupesin muistelemaan tarinoita jokaisen takana; mistä sain sen, kenen kanssa olin sillon ja miten hauskaa meillä oli. Yhtäkkii huomasin, että mulla oli pala kurkussa ja kyyneleet silmissä. Enää 4,5 kuukautta jäljellä. Entä jos en haluukaan lähtee kotiin? Se on jännä, miten oikeesti se kotiin lähteminen pelottaa. Odotan vaan kauhulla sitä päivää ku joutuu sanomaan hyvästit mun perheelle ja kavereille. Mun äiti yks päivä autossa sano, et meil tulee olemaan sit paljon juhlia ku samaan aikaan osuu mun synttärit, graduation ja läksiäiset. Eka ajatus oli: "Ei mitään läksiäisiä! Mä en halua Suomeen." Tääl on kaikki asiat niin loistavasti, ja on just ehtiny tottumaan tähän arkeen. Oon tutustunu paremmin kaikkiin kavereihin ja niist on ehtiny tulla mulle tärkeitä. En mä haluu mihinkään Suomeen, takasin vanhaan, tylsään arkeen. No pakko kai se on. Ja ainut mitä voin tehä on kerätä paljon hyviä muistoja.

I have an app in my phone and it counts days till some event. For example I have, going to whistler, my birthday, Rihanna's concert, and of course going back to Finland. I was looking at that app on my phone today and I was shocked when I realized that I only have 130 days left in here! What happened! It was over 300 when I arrived! Where did all the days go? I was thinking that now is probably a good time to write about my feelings right now in stead of just going through stuff that I've done.

I was dusting in my room (cause my mom told me to) a couple of days ago and I had to move all the unnecessary things I have collected from my shelves. While I was doing that I started to think what was behind each object; where did I got it, who I was with, how much fun we had. Suddenly I had this strange feeling in my throat and tears behind my eyes. Only 4,5 months left in here. What if I don't wanna leave? Everything is going so well. I have met great people and made new friends and had the best time of my life. Why would I wanna go back to Finland and back to my old boring life? Another day a while ago, my mom was talking about all the parties in the end of the school year that I will have. Like my birthday, my graduation, and my good-bye-party. What? Good-bye-party! I don't want any good byes! I wanna stay here. I'm kind of scared of going home. I don't wanna leave my amazing family and all my friends! But. I guess I have to. All I can do is to collect more good memories and live like it's the last day here.

-Leila

So many memories!

FINLAAAND!

Heip!

Kuten lupasin nii tulin nyt vähän kirjottelee siitä, millasta oli törmätä toiseen Suomalaiseen vaihtariin täällä Gig Harborissa. En kyl tavallaan voi sanoa "törmätä" koska me tunnettiin Rasmuksen kanssa jo aikasemmin thanks to Facebook. Mut vaikka oltiin puhuttu siellä muutaman kerran ja tiesin, että nähään ton tanssin yhteydessä oli tosi outo fiilis ku Rasmus hyppäs ulos autosta sen host-äidin kanssa ja tuli sanoo mulle: "Moi!" selvällä Suomen kielellä, ja ilman aksenttia! No mun aivot löi siinä vaiheessa täysin tyhjää (ainaki suomen osalta) ja ainut mitä tuli mieleen oli vaan normaali: "Hi!" Menin jotenki ihan lukkoon ja mun mieleen ei tullu yhtään suomalaista sanaa. No selitin sit siin enkuks et en vaa pysty puhuu suomee just täl hetkel ja et mun aivot on jotenki täysin in English mode. Gaby, Rasmus ja minä menttiin sitte yläkertaan sohvalle löhöömään ja jossain vaiheessa vaan päätin, että nyt on pakko edes yrittää vaihtaa suomeen. En enää muista mitä sanoin, mut hetken tosi hitaan suomiaivotoiminnan jälkeen kyl se keskustelu lähti sujumaan. Mut outoa se oli. Puhua nyt suomea täällä olevan henkilön kanssa! Vaihdettiin aika nopeesti takasin enkkuun, koska Gaby ei ymmärtäny meijän keskustelusta sanaakaan. (Lukuun ottamatta sanaa "vittu", joka on näit hyviä käytännön sanoja, joita oon opettanu.) Me ehittiin kyllä ihan hyvin puhua kaikesta mitä Suomesta kaivataan, ruisleivät ja oltermanni salmiakit ja fazerin suklaat käytiin läpi. Jostain syystä tosi ruoka painotteista, kai se perhe ja kaverit tuli myös mainittuu. Illan aikana puhuttiin kyllä koko ajan enkkua, lukuunottamatta parii suomalaista paikannimee ja ruokaa ja muuta vastaavaa. Toisaalt olishan se ollu aika epäkohteliasta ruveta vaa puhumaan Suomea.

I will now tell a little bit of the funny situation when I met Rasmus, the other Finnish exchange student. We had spoken in Facebook a couple of times (in Finnish) and I knew he was coming, so it wasn't a surprise to meet him at Gaby's house. But nevertheless when he got out of the car and came to me smiling: "Moi!" in a real Finnish way I totally lost my words. The only thing that came to my mind was the old safe "Hi!". My brain was so in English mode that I couldn't speak Finnish at all. I explained that to him and so we kept speaking English. Gaby, Rasmus, and I went to upstairs and were just laying on the couch and talking nonsense when I finally decided to even try Finnish. After a short period of "omg this is weird" feeling the conversation started to flow better in Finnish. We had an opportunity to talk everything about missing rye bread, Finnish cheese, Finnish Chocolate and Salmiakki. Somehow it is always food! I guess we mentioned our families too. It would've been rude to just speak in Finnish when Gaby was around so we soon switched back to English. We didn't speak that much Finnish over the course of the night because it would've been rude, but it was nice to call some Finnish towns and foods by their real names so that someone actually understood.

-Leila