Moi!
Nyt ku joulu lähestyy rupee tavallaan kaipaamaan niitä suomen perheen joulujuttuja. Oppii todellaki arvostamaan niitä omia traditioita. En olis ikinä uskonu, että ne on näin tärkeitä ennen ku ne vietiin multa pois. Onneks mun ihanat vanhemmat lähetti mulle partiolaisten joulukalenterin ja suklaata, jotta selviin tästä joulun odotuksesta.
Toinen vaikee juttu, josta ajattelin kirjottaa nyt vähän enemmän, on olla erossa mun poikaystävästä, Tommista. Oon jutellu muiden vaihtarien kanssa, joilla myön on tyttö- tai poikaystävä Suomessa, ja aika samanlaisia oireita on havaittavissa kaikilla.
Mä en ole semmonen ihminen, joka jää murehtimaan asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Sen takia oon varmaan pärjänny aika hyvin tän mun ikävän kanssa. Yleensä en jää miettimään koko asiaa kovin pitkäks aikaa, mut silti se kaipaus on siel taka-alalla ihan koko ajan. Välillä Tommi saattaa tulla mun mieleen jostain ihan oudosta jutusta ja rupeen itekki nauramaan, et miten toi juttu nyt liitty siihen mitenkään. Mut kyl se tuntuu tosi vaikeelta olla erossa. Onneks tegnologia on kehittyny, ja whatsapp ja skype helpottaa. Välillä poden vähän huonoo omatuntoo siitä, et puhun sen kanssa niin paljon. Ei se mitenkään vaikuta mun kaveri tai perhe suhteisiin täällä, mut tuntuu et kielitaito ei välttämättä pääse kehittymään niin hyvin, ku puhuu joka päivä suomea.
Juttelin yhtenä päivänä Tommista mun host äidin ja iskän kanssa, ja kerroin miten, vaik on ikävä, ei voi vaan lopettaa hymyilemistä ku ajattelee miten ihanaa meil oli ennen ku tulin tänne. Mun äiti kerto, et jossain oli tehty tutkimus, jossa oli verrattu rakastuneiden aivotoimintaa niiden aivotoimintaan, jotka käyttää huumeita. Siinä oli selvinnyt, että rakastuneella ja huumeiden käyttäjillä aktivoituu samat aivoalueet. Sen jälkeen täst tuli mun ja Tommin inside läppä. Brain is on crack. Aina ku juttelee skypessä ja whatsappissa tulee heti parempi mieli. Oon ollu nyt vähän kipeenä ja mul on ollu huono fiilis, mut Tommin kaa jutteleminen saa mut aina paremmalle tuulelle. Tuntuu et meijän suhde on vaan vahvistunu mun vaihtovuoden ansiosta.
Yhtenä ihanana sunnuntai päivänä mun host vanhemmat sit ehdotti et mitä jos Tommi tulis tänne käymään. Meil oli ollu toi ajatus vähän niiku koko ajan mielessä. Olin tietty tosi ilonen ja, niiku aina ku oon innostunu jostain, suunnittelin heti kaiken valmiiks; puhuin perheen kanssa, puhuin AFS yhteyshenkilön kanssa ja kattelin lentoja. No sit soitin mun suomen vanhemmille ja ne pisti, ainaki hetkeks, stopin koko jutulle. Ne sai mut vähän rauhottumaan täs asiassa ja ottamaan järjen käteen. Päätettiin, et kannattaa odottaa joulun yli, ja miettii sitte et miltä musta tuntuu. No jouluun on kaks viikkoa ja tällä hetkellä haluun Tommin tänne vaan entistä enemmän. Tuntuu ihanalta ajatella et saatetaan nähä jo kahen ja puolen kuukauden päästä. Se kyl tavallaan helpottaa ikävää ku tietää et on mahollisuus nähä. Tai ainakin pystyy sietään paremmin sitä ikävää, ku tietää et siihen tapaamiseen ei oo 6,5, vaan 2,5 kuukautta.
-Leila
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
maanantai 10. joulukuuta 2012
Christmas decorations
Moi!
Tänää oli ohjelmassa joulukuusen sisälle tuominen ja joulukoristeiden esille laittaminen. Mun perheellä on tapana koristella kuusi muistoilla. Eli vuosien varrella ne on ostanu koristeita eri paikoista missä ne on käyny, niillä on koristeita jutuista mitä ne on tehny ja muistoja siitä mitä Tasha ja Ally on harrastanu. Siel oli koriste meijän koiralle ja molempien, Tashan ja Allyn, syntymälle. Loppujen lopuks kuusi oli aika täynnä kaikkea, mut se näyttää ihanalta!
Tänää oli ohjelmassa joulukuusen sisälle tuominen ja joulukoristeiden esille laittaminen. Mun perheellä on tapana koristella kuusi muistoilla. Eli vuosien varrella ne on ostanu koristeita eri paikoista missä ne on käyny, niillä on koristeita jutuista mitä ne on tehny ja muistoja siitä mitä Tasha ja Ally on harrastanu. Siel oli koriste meijän koiralle ja molempien, Tashan ja Allyn, syntymälle. Loppujen lopuks kuusi oli aika täynnä kaikkea, mut se näyttää ihanalta!
perjantai 7. joulukuuta 2012
Päivä täynnä vähän kaikkea
Moi!
Mulla on nyt pieni probleema. Kirjotin nimittäin postauksen meijän talosta ja millases paikassa oikeen asun, mut bloggerista on loppunu kuvatila, joten nyt yritän keksiä jotain korvaavaa vaihtoehtoo. Kaikesta huolimatta päätin nyt kirjotella tälläsen tylsän luvattoman postauksen mun päivästä.
Oon ollu kipeenä nyt muutaman päivän. Täällä on kai pahin flunssa kausi menossa. Päätin pysytellä kaks päivää kotona ja oikeestaa oli iha mukavaa ottaa rennosti ja kattoo telkkarii koko päivän. (Tulee mieleen viikonloput Suomessa.) Oon vieläki vähän flunssanen mut eiköhän tää tästä. :)
Onnee Suomi! Tänää on siis itsenäisyyspäivä. En edes kehdannut ehdottaa et saisinko jäädä koulusta kotiin, ku olin ollu jo kaks päivää pois. Vein kouluun salmiakkii, jota pappa ja mamma oli lähettäny mulle, ja annoin sitä kavereille. Oli kyl superhauskaa seurata niit irvistyksiä. Nauroin itteni kuoliaaks, ku kaverit juoksi lähimmälle roskikselle sylkemään karkkinsa pois. Oli siel kyl muutama, jotka (ainaki niin ne väitti) tykkäs salmiakista. Tavallaan vähä vaikee uskoo!
Mun itsenäisyyspäivä jatku kotona mustikkapiirakan leivonnan ja Tuntemattoman sotilaan merkeissä. 6. joulukuuta on Suomen itsenäisyys päivän lisäks pyhän Nikolauksen päivä. (Tai jonku tollasen) (VAROITUS EI JATKO EI OLE TARKOITETTU LAPSILLE) ja sen takia iskä pukeutu joulupukiks ja me muut oltiin tonttulakit päässä ja käytiin viemässä lahja yhen tuttavaperheen tytölle. Sen jälkee käytiin hakemassa joulukuusi, ja koska mun isäl ei ollu muita vaatteita mukana se joutu pitämään sitä asua päällä koko ajan. Meit muita vähän nauratti ku se oli ihan elementissään ja selvästi nautti pukkina olemisesta. Päädyttiin vielä sit läheiseen kahvilaan (isä edelleen pukin puku päällä) ja kahvilan omistajat tuli ottamaan kuvia ja ilmotti, että päästään niiden Facebook sivulle. No sehän kelpaa!
-Leila
Ps. Ilmeisesti pystyn lataamaan kuvis kännykästä, joten saatte muutamia todisteita tästä illasta.
Mulla on nyt pieni probleema. Kirjotin nimittäin postauksen meijän talosta ja millases paikassa oikeen asun, mut bloggerista on loppunu kuvatila, joten nyt yritän keksiä jotain korvaavaa vaihtoehtoo. Kaikesta huolimatta päätin nyt kirjotella tälläsen tylsän luvattoman postauksen mun päivästä.
Oon ollu kipeenä nyt muutaman päivän. Täällä on kai pahin flunssa kausi menossa. Päätin pysytellä kaks päivää kotona ja oikeestaa oli iha mukavaa ottaa rennosti ja kattoo telkkarii koko päivän. (Tulee mieleen viikonloput Suomessa.) Oon vieläki vähän flunssanen mut eiköhän tää tästä. :)
Onnee Suomi! Tänää on siis itsenäisyyspäivä. En edes kehdannut ehdottaa et saisinko jäädä koulusta kotiin, ku olin ollu jo kaks päivää pois. Vein kouluun salmiakkii, jota pappa ja mamma oli lähettäny mulle, ja annoin sitä kavereille. Oli kyl superhauskaa seurata niit irvistyksiä. Nauroin itteni kuoliaaks, ku kaverit juoksi lähimmälle roskikselle sylkemään karkkinsa pois. Oli siel kyl muutama, jotka (ainaki niin ne väitti) tykkäs salmiakista. Tavallaan vähä vaikee uskoo!
Mun itsenäisyyspäivä jatku kotona mustikkapiirakan leivonnan ja Tuntemattoman sotilaan merkeissä. 6. joulukuuta on Suomen itsenäisyys päivän lisäks pyhän Nikolauksen päivä. (Tai jonku tollasen) (VAROITUS EI JATKO EI OLE TARKOITETTU LAPSILLE) ja sen takia iskä pukeutu joulupukiks ja me muut oltiin tonttulakit päässä ja käytiin viemässä lahja yhen tuttavaperheen tytölle. Sen jälkee käytiin hakemassa joulukuusi, ja koska mun isäl ei ollu muita vaatteita mukana se joutu pitämään sitä asua päällä koko ajan. Meit muita vähän nauratti ku se oli ihan elementissään ja selvästi nautti pukkina olemisesta. Päädyttiin vielä sit läheiseen kahvilaan (isä edelleen pukin puku päällä) ja kahvilan omistajat tuli ottamaan kuvia ja ilmotti, että päästään niiden Facebook sivulle. No sehän kelpaa!
-Leila
Ps. Ilmeisesti pystyn lataamaan kuvis kännykästä, joten saatte muutamia todisteita tästä illasta.
tiistai 27. marraskuuta 2012
We got spirit!
Lähdin tänään kotoota 5:30 ja seuraavan kerran pääsen kotiin joskus kaheksan jälkeen. Eka koulupäivä loman jälkeen on kulunu aika nopeesti. Koulun kaikissa tietokoneissa oli jotain vikaa, joten digital photo oli peruutettu. Sain siellä tehtyä vähän kouluhommia huomiselle. Muuten normaalin päivän jälkeen menin Hunterin kanssa ulos syömään ja sen jälkeen kävelylle satamaan. Oli kylmä mut aurinkoinen päivä, ja Mt.Rainer näkyi hienosti Harborin taustalla. Mulla oli koristreenit, jonka jälkeen jäin kattomaan varsity jengin peliä. Ja sillä tiellä oon vieläkin.
maanantai 26. marraskuuta 2012
Today I don't feel like doing anything
Hei!
Valmentaja perui lauantai aamun treenit, joten päätin että tänään en liiku mihinkään. Vietin koko päivän löhöilyyn ja nautin siitä, ettei tarvinnut tehdä mitään. Ja koska host iskä loukkasi selkänsä tänä aamuna, me ei lähettykkään salille, ja tää päivä meni samoissa merkeissä. Oon lueskellu ja torkkunu omassa sängyssä koko päivän. Huomenna alkaa taas koulu, joten löhöily tulee kyllä tarpeeseen!
Valmentaja perui lauantai aamun treenit, joten päätin että tänään en liiku mihinkään. Vietin koko päivän löhöilyyn ja nautin siitä, ettei tarvinnut tehdä mitään. Ja koska host iskä loukkasi selkänsä tänä aamuna, me ei lähettykkään salille, ja tää päivä meni samoissa merkeissä. Oon lueskellu ja torkkunu omassa sängyssä koko päivän. Huomenna alkaa taas koulu, joten löhöily tulee kyllä tarpeeseen!
lauantai 24. marraskuuta 2012
The Uniforms
Mähän pelaan nyt meijän koulun korisjoukkueessa. Tää oli aika ihme, koska en oo ikinä ennen pelannu. Mut pääsin mukaan C teamiin ja täst lähtee treenaus ja kehittyminen. Jo kahen viikon treenien jälkeen kaikki menee paljon paremmin.
perjantai 23. marraskuuta 2012
I'm thankful for being here
Moi!
Kauan odotettu Thanksgiving on nyt takana. Sain kokee ihan oikeen amerikkalaisen kiitospäivän. Aamulla herättiin 6 ja lähettiin tekemään vapaaehtois työtä Turkey Trot -juoksuun. Joka vuosi järjestettävän juoksun tuotot menee kaikki hyväntekeväisyyteen köyhille perheille, joilla ei ole varmaa Thanksgiving ruokaan. Monet ihmiset toi vielä osallistumismaksun lisäksi ruokalahjoituksia. Minä, Tasha ja Ally oltiin Interact -clubin kautta mukana tässä projektissa. Ei päästy juoksemaan, mutta saatiin auttaa muissa jutuissa. Mä olin kymmenen kilometrin juoksun puolessavälissä antamassa vettä juoksijoille. Ei ollu mikään ihan lämmin aamu, mut tunnelma oli hyvä ja oli kiva kannustaa juoksijoita, joten aika meni nopeesti. Ku päästiin kotiin laitettiin heti kaakaot ja apple ciderit mikroon ja yritettiin lämmitellä. Istuskeltiin rauhassa sohvalla, nautittiin meijän kuumia juomia ja katottiin Macy's Thanksgiving Parade, joka pyöri telkkarissa suoraa livenä New Yorkista. Pian ruvettiin koko perhe auttamaan äitiä pöydän koristelussa, ruoanlaitossa ja siivoamisessa. Tai no okei, meijän iskä kyl loju sohvalla ja katto footballia. Vieraat tuli noin kahen aikaan ja jatkettiin kokkaamista yhdessä tuttavaperheen kanssa. Oltiin kaikki paastottu koko päivä, joten suolakeksit ja dippi vihannekset kyl maistu. Ku kalkkuna otettiin uunista koko taloon tuli ihana tuoksu. Ruoka tuoksu ja näytti tosi hyvältä. Alettiin syömään aika aikasin ja ruoka oli ihanaa! Ja sitä oli paljon! Ite maistelin pikkasen kaikkea ja olin silti täynnä ku olin käyny kaikki ruoat läpi. Me lapset tiskailtiin keittiössä ku aikuiset jatko syömistä, ja sit katottiin leffaa olkkarissa. Jälkiruokana meil oli kurpitsa-, omena- ja blackberrypiirakkaa jäätelön kanssa. Voin sanoo et kaikki oli ihan halkeamis pisteessä ku oltiin saatu jälkkäri syötyä.
-Leila
Kauan odotettu Thanksgiving on nyt takana. Sain kokee ihan oikeen amerikkalaisen kiitospäivän. Aamulla herättiin 6 ja lähettiin tekemään vapaaehtois työtä Turkey Trot -juoksuun. Joka vuosi järjestettävän juoksun tuotot menee kaikki hyväntekeväisyyteen köyhille perheille, joilla ei ole varmaa Thanksgiving ruokaan. Monet ihmiset toi vielä osallistumismaksun lisäksi ruokalahjoituksia. Minä, Tasha ja Ally oltiin Interact -clubin kautta mukana tässä projektissa. Ei päästy juoksemaan, mutta saatiin auttaa muissa jutuissa. Mä olin kymmenen kilometrin juoksun puolessavälissä antamassa vettä juoksijoille. Ei ollu mikään ihan lämmin aamu, mut tunnelma oli hyvä ja oli kiva kannustaa juoksijoita, joten aika meni nopeesti. Ku päästiin kotiin laitettiin heti kaakaot ja apple ciderit mikroon ja yritettiin lämmitellä. Istuskeltiin rauhassa sohvalla, nautittiin meijän kuumia juomia ja katottiin Macy's Thanksgiving Parade, joka pyöri telkkarissa suoraa livenä New Yorkista. Pian ruvettiin koko perhe auttamaan äitiä pöydän koristelussa, ruoanlaitossa ja siivoamisessa. Tai no okei, meijän iskä kyl loju sohvalla ja katto footballia. Vieraat tuli noin kahen aikaan ja jatkettiin kokkaamista yhdessä tuttavaperheen kanssa. Oltiin kaikki paastottu koko päivä, joten suolakeksit ja dippi vihannekset kyl maistu. Ku kalkkuna otettiin uunista koko taloon tuli ihana tuoksu. Ruoka tuoksu ja näytti tosi hyvältä. Alettiin syömään aika aikasin ja ruoka oli ihanaa! Ja sitä oli paljon! Ite maistelin pikkasen kaikkea ja olin silti täynnä ku olin käyny kaikki ruoat läpi. Me lapset tiskailtiin keittiössä ku aikuiset jatko syömistä, ja sit katottiin leffaa olkkarissa. Jälkiruokana meil oli kurpitsa-, omena- ja blackberrypiirakkaa jäätelön kanssa. Voin sanoo et kaikki oli ihan halkeamis pisteessä ku oltiin saatu jälkkäri syötyä.
-Leila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)