Moi!
Nyt oon sitte Suomessa. Matka tänne oli aika rankka mut meni kuitenki ihan hyvin. Perillä mua odotti perhe ja myöhemmin kotona kaks parasta kaveria ja poikaystävä. Olo oli, ja on tavallaan vieläkin, tosi hämmentyny ja outo. Ekaks ku astuin sisälle nii tuntu, et meijän talo haisi ihan oudolta. Kävelin vaa zombina ympäriinsä, enkä oikein tienny mitä tehdä. Ehkä ne kolme unetonta yötä takana vähän vaikutti asiaan.
Oon vieläki tosi väsyny, osittain siks et ennen Suomeen paluuta en nukkunu melkeen ollenkaa ja sit myös siks et nytku vois nukkua nii aikaero on laittanu mun rytmin ihan sekasin. Ei oikeen jaksais tehdä mitään. Ulkona on hyvä ilma ja vois nähdä kavereita, ja käydä kiertelmässä paikkoja mutta mielummin vaan makaan sisällä tekemättä mitään. Toivottavasti saan nopeesti rytmistä taas kiinni!
Ei mulla sen kummempia. Aattelin vaa kirjottaa, että selvisin hengissä perille. Laitan niistä vikoista päivistä ja tän hetken tunnelmista postauksia vähän myöhemmin sitku aivot on selvinny tästä jet lagistä.
-Leila
perjantai 28. kesäkuuta 2013
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
The Year Is Coming to an End
Viimenen päivä perheen kanssa!
Laukut on pakattu. Kaikki mahtu kahteen matkalaukkuun ja carry on laukkuun. Ainut ongelma on paino. Täytyy toivoa, ettei ne oo siellä kentällä turhan tarkkoja, koska mun molemmat laukut meni 1kg yli sallitun painon. Ja carry on painaa varmaan tuplasti sen mitä sais.
Tänään suunnataan Seattleen, käydään kattomassa kun Seattlen Mariners pelaa baseballia ja syödään sen jälkeen yhdessä illallista. Joskus seittemän aikaan mun vanhempien pitää viedä mut lentokentälle, jossa kaikki AFS oppilaat Washingtonista kokoontuu ennen kotiin lentämistä. Mä joudun odottelemaan kentällä melkeen 24h ennen ku lento lähtee, mutta niin joutuu monet muutkin. Ja oikeestaan on ihan kiva viettää viimeiset hetket mulle tärkeiden vaihtareiden kanssa.
Semmosta tällä kertaa. Laitan fiiliksiä lähtemisestä ja hyvästeistä varmaan Suomen puolelta.
Pian nähdään Suomi!
-Leila
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Going Away Party
Moi!
Eilen illalla oli mun läksiäiset. Olin suunnitellu niitä torstaille, mutta Washington weather päätti puuttua peliin ja jouduin siirtämään niitä perjantaille. Oli kyllä hyvä valinta, koska meille sattu täydellinen sää. Ainut vaan, että muutama mulle tosi tärkee ihminen ei päässy tulemaan päivän vaihdoksen takia. Onneks on vielä yks päivä aikaa sanoa hyvästit.
Mun ilta oli täydellinen! Täydellinen. Tuntu et hymyilin kokoajan, vaik se oliki semmosta haikeeta hymyä. Jossain mielen perukoilla pieni ääni muistutti, etten tuu näkemään näitä ihmisiä enää. Olin silti ilonen siitä, että vaikka yhdessä vaiheessa vuotta tuntu etten oo saanu yhtäkään hyvää ystävää, tajusin et oon ollu väärässä. Oon saanut monta ystävää ja paljon kavereita. Tuun yrittämään kaikkeni, että voisin pysyä yhteydessä ihmisiin täällä. Mun täytyy tulla takasin!
Hey!
Last night I had my Going Away Party. I had planned it for Thursday but because of the Washington Weather (rain is one thing I'm not going to miss) I had to reschedule it for Friday. It was a good choice because we got an amazing weather. It was warm and the sun was shining. The only bad thing was that not everyone could make it after the date change. Luckily I have one more day to say goodbye.
My night was perfect! Perfect. I was smiling all the time. Even though it was a bittersweet smile. Somewhere inside my head a little voice reminded me that this is the last time I see these people. Anyhow I was super happy because I realized that my worries about not making any good friends were totally unnecessary; I have made many great friends! I will try my best to stay connected with them. And I have to have to have to come back!
-Leila
Eilen illalla oli mun läksiäiset. Olin suunnitellu niitä torstaille, mutta Washington weather päätti puuttua peliin ja jouduin siirtämään niitä perjantaille. Oli kyllä hyvä valinta, koska meille sattu täydellinen sää. Ainut vaan, että muutama mulle tosi tärkee ihminen ei päässy tulemaan päivän vaihdoksen takia. Onneks on vielä yks päivä aikaa sanoa hyvästit.
Mun ilta oli täydellinen! Täydellinen. Tuntu et hymyilin kokoajan, vaik se oliki semmosta haikeeta hymyä. Jossain mielen perukoilla pieni ääni muistutti, etten tuu näkemään näitä ihmisiä enää. Olin silti ilonen siitä, että vaikka yhdessä vaiheessa vuotta tuntu etten oo saanu yhtäkään hyvää ystävää, tajusin et oon ollu väärässä. Oon saanut monta ystävää ja paljon kavereita. Tuun yrittämään kaikkeni, että voisin pysyä yhteydessä ihmisiin täällä. Mun täytyy tulla takasin!
Hey!
Last night I had my Going Away Party. I had planned it for Thursday but because of the Washington Weather (rain is one thing I'm not going to miss) I had to reschedule it for Friday. It was a good choice because we got an amazing weather. It was warm and the sun was shining. The only bad thing was that not everyone could make it after the date change. Luckily I have one more day to say goodbye.
My night was perfect! Perfect. I was smiling all the time. Even though it was a bittersweet smile. Somewhere inside my head a little voice reminded me that this is the last time I see these people. Anyhow I was super happy because I realized that my worries about not making any good friends were totally unnecessary; I have made many great friends! I will try my best to stay connected with them. And I have to have to have to come back!
-Leila
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Graduation
Moi!
Tällä kertaa vaan nopee päivitys kännykällä.
Tänään oli meijän graduation. Se pidettiin Tacoma Domella, joka on vähän niiku Tacoman Hartwall Areenalla. Mulla oli tietysti cap and gown, ja tassle roikkumassa. Sain jopa Honors Chord (harmaa nauha, joka roikkuu mun kaulan ympäri), koska mulla oli niin hyvä keskiarvo. Graduation oli aikalailla samanlainen ku mitä tv:ssä näkee. Jotkut koulun oppilaat puhu, jaettiin muutamia stipendejä ja lopuks käveltiin hakemaan meijän diplomat ja nimet kuulutettiin. Mä päätin antaa niiden sanoa mun toisen nimen in the American way koska grauation harjoituksessa niiden ääntämisestä ei tullu yhtään mitään. Ihan lopuks meijän Student Body President puhu ja puheen päätteeksi heitettiin hatut ilmaan. Onneks sain omani takasin, koska se tulee olemaan hieno muisto!
-Leila
lauantai 15. kesäkuuta 2013
Peek Inside My Head
Moi!
Sain onneks järkyttyä aikaa tän tunnelma postauksen kirjottamiseen. Sehän oli alunperin tän blogin tarkoitus, ei vaan kirjottaa tapahtumista mutta myös niistä "behind the scenes" jutuista.
Lähtöön on enää 10 päivää ja kello tikittää ihan liian nopeesti. Mun kalenteri on ihan täynnä, kun pitäis ehtiä viettää aikaa perheen kanssa, nähdä kavereita ja tehä kaikki mitä vaan ehdin. Mulla oli mielessä monta juttua, jotka olisin halunnu tehä, mutta aika ei vaan riitä. No se tarkottaa vaan sitä, että pitää tulla takasin!
Tällä hetkellä tuntuu, että Suomeen palaaminen ei vois vähempää innostaa, vaan haluisin jäädä tänne vielä ainakin kuukaudeks. Yritän kuitenki pysyy positiivisena, elää täysillä ja nauttia joka hetkestä. Yhä enemmän ajatukset kuitenki vaeltaa siihen miten vähän niitä päiviä on jäljellä. Välillä itku puristaa kurkussa ku miettii miten pian joudun jättämään mun perheen ja kaverit ja Gig Harborin. Tää paikka on kuitenki mun toinen koti. Jotenki täältä lähteminen on vielä paljon vaikeempaa ku mitä Suomesta lähteminen oli. Ku jätin Suomen taakse tiesin, että palaan sinne vuoden päästä ja saan taas nähdä perheen ja kaverit, mutta täällä en tiedä tuleeko mun hyvästit olemaan viimeinen kerta ku nään mulle rakkaat ihmiset. Tottakai Skype ja Facebook auttaa, mutta ei se yhteydenpito niillä mitenkään helppoa ole. On liian helppo vaan unohtaa.
Sen lisäks, että täältä lähteminen on vaikeeta on myös tavallaan pelottavaa ajatella sitä Suomeen palaamista. Tiedän, että oon muuttunut tän vuoden aikana. Oon kasvanu ihmisenä todella paljon, mun mielipiteet moniin asioihin on muuttunu, arvostan erilaisia asioita, käyttäydyn tilanteissa eri tavalla kuin ennen ja jotkut mun luonteet piirteetki on muuttunu. En tiedä miten ihmiset Suomessa tulee suhtautumaan näihin muutoksiin. Tuleeko mun perhe- ja kaverisuhteet ikinä olemaan samanlaisia kuin ne ennen oli? En oikeestaan edes tiedä haluanko niiden olevan samanlaisia. Suomeen sopeutuminen tulee varmasti olemaan ainakin jonkun verran vaikeeta ja monet siihen liittyvät asiat on pyöriny mun mielessä näin viime päivinä.
-Leila
Tällä hetkellä tuntuu, että Suomeen palaaminen ei vois vähempää innostaa, vaan haluisin jäädä tänne vielä ainakin kuukaudeks. Yritän kuitenki pysyy positiivisena, elää täysillä ja nauttia joka hetkestä. Yhä enemmän ajatukset kuitenki vaeltaa siihen miten vähän niitä päiviä on jäljellä. Välillä itku puristaa kurkussa ku miettii miten pian joudun jättämään mun perheen ja kaverit ja Gig Harborin. Tää paikka on kuitenki mun toinen koti. Jotenki täältä lähteminen on vielä paljon vaikeempaa ku mitä Suomesta lähteminen oli. Ku jätin Suomen taakse tiesin, että palaan sinne vuoden päästä ja saan taas nähdä perheen ja kaverit, mutta täällä en tiedä tuleeko mun hyvästit olemaan viimeinen kerta ku nään mulle rakkaat ihmiset. Tottakai Skype ja Facebook auttaa, mutta ei se yhteydenpito niillä mitenkään helppoa ole. On liian helppo vaan unohtaa.
Sen lisäks, että täältä lähteminen on vaikeeta on myös tavallaan pelottavaa ajatella sitä Suomeen palaamista. Tiedän, että oon muuttunut tän vuoden aikana. Oon kasvanu ihmisenä todella paljon, mun mielipiteet moniin asioihin on muuttunu, arvostan erilaisia asioita, käyttäydyn tilanteissa eri tavalla kuin ennen ja jotkut mun luonteet piirteetki on muuttunu. En tiedä miten ihmiset Suomessa tulee suhtautumaan näihin muutoksiin. Tuleeko mun perhe- ja kaverisuhteet ikinä olemaan samanlaisia kuin ne ennen oli? En oikeestaan edes tiedä haluanko niiden olevan samanlaisia. Suomeen sopeutuminen tulee varmasti olemaan ainakin jonkun verran vaikeeta ja monet siihen liittyvät asiat on pyöriny mun mielessä näin viime päivinä.
-Leila
torstai 13. kesäkuuta 2013
My 18th Birthday
Hei!
Huomenna on viimenen koulupäivä ja mulla on vähän haikeat fiilikset, koska se on viimenen päivä in American high school. Mut kauaa ei ehdi haikailla, koska mun viimeset päivät täällä on täynnä ohjelmaa. Kalenterista ei meinaa löytyä yhtäkään vapaata hetkeä. Tää tarkottaa sitä, että en varmaankaan ehi kirjottelemaan oikein mitään. Yritän vielä jonkun tekstin tän hetken fiiliksistä kirjottaa mut kattoo onko siihenkään aikaa. Yritän parhaani!
No mut nyt siitä synttäripäivästä. Mun 18th birthday oli melkeen täydellinen. Ennen koulun alkua sain Gabyltä synttärilahjan ja kortin, jota lukiessa rupes kyyneleet valumaan ja pian pillitettiin toistemme olkapäille. Koulun jälkeen tultiin meille ja rupesin valmistamaan suomalaista illallista parhaimmille kavereille, jotka oli illalla tulossa kyllään. Ruokalistalla oli ruisleipää, kalakeittoa ja suomalainen kermatäytekakku. Kaikki onnistu tosi hyvin ja vieraat tykkäs! Pelleiltiin pihalla, juteltiin mukavia, ja syötiin. Illemmalla mentiin vielä meijän ulkoporeammeeseen löhöilemään. Mitä muuta voi toivoa?
Tää ehkä kertoo vähän, miten oon muuttunu tän vuoden aikana. Ei olis edes tehny mieli pitää mitään isoja bileitä, joissa musiikki pauhaa ja ei ehdi kunnolla viettää aikaa kenenkään kanssa, koska porukkaa on niin paljon. Mielummin vietin synttäreitä läheisimpien ystävien ja perheen kanssa.
-Leila
Huomenna on viimenen koulupäivä ja mulla on vähän haikeat fiilikset, koska se on viimenen päivä in American high school. Mut kauaa ei ehdi haikailla, koska mun viimeset päivät täällä on täynnä ohjelmaa. Kalenterista ei meinaa löytyä yhtäkään vapaata hetkeä. Tää tarkottaa sitä, että en varmaankaan ehi kirjottelemaan oikein mitään. Yritän vielä jonkun tekstin tän hetken fiiliksistä kirjottaa mut kattoo onko siihenkään aikaa. Yritän parhaani!
No mut nyt siitä synttäripäivästä. Mun 18th birthday oli melkeen täydellinen. Ennen koulun alkua sain Gabyltä synttärilahjan ja kortin, jota lukiessa rupes kyyneleet valumaan ja pian pillitettiin toistemme olkapäille. Koulun jälkeen tultiin meille ja rupesin valmistamaan suomalaista illallista parhaimmille kavereille, jotka oli illalla tulossa kyllään. Ruokalistalla oli ruisleipää, kalakeittoa ja suomalainen kermatäytekakku. Kaikki onnistu tosi hyvin ja vieraat tykkäs! Pelleiltiin pihalla, juteltiin mukavia, ja syötiin. Illemmalla mentiin vielä meijän ulkoporeammeeseen löhöilemään. Mitä muuta voi toivoa?
Tää ehkä kertoo vähän, miten oon muuttunu tän vuoden aikana. Ei olis edes tehny mieli pitää mitään isoja bileitä, joissa musiikki pauhaa ja ei ehdi kunnolla viettää aikaa kenenkään kanssa, koska porukkaa on niin paljon. Mielummin vietin synttäreitä läheisimpien ystävien ja perheen kanssa.
-Leila
maanantai 10. kesäkuuta 2013
PROM
Moi!
Huomaan taas, että oon pahasti jäljessä tän blogin päivittelyssä. En edes synttäreitäni ole maininnut. Yritän väsätä niistä tekstiä tän viikon aikana. Kattoo onnistuuko. Enää kaks viikkoa jäljellä ja mun kalenterista alkaa olla vaikeeta löytää vapaita hetkiä.
Nyt kuitenki tärkeempii juttuihin, eilen oli nimittäin Prom. Gaby ja minä oltiin jo kymmeneltä aamulla hiusten laitossa ja sieltä suunnattiin meikkaajalle. Kolmen maissa käytiin hakemassa mun prom date, Alex, Tacoma Dome Stationilta, koska se raahautu Gig Harboriin Seattlen pohjoispuolelta asti. Kuuden jälkeen illalla kokoonnuttiin kaikki Lexin luokse ottamaan kuvia. Kuvaussessio kesti semmosen puol tuntii, kun otettiin kuvia ensin pareista, sitten kaikista, sitten tytöistä ja vielä pojista erikseen. Mua jäi harmittamaan, että annoin kameran jonkun muun käsiin, koska jostain syystä kukaan täällä ei osaa käyttää mun kameraa ja monet kuvat oli ihan epäonnistuneita ja out of focus. No täytyy vaan kysellä muilta lisää kuvia. Kuvien jälkeen syötiin leivonnaisia ja sulkaalla kuorutettuja mansikoita, ja nautittiin drinkeistä, jotka Lexien äiti oli hommannu meille. 7:30 limusiini saapu hakemaan meijät ja lähdettiin ajelemaan kohti Seattlea ja Columbia Toweria. Täytyy kyl sanoa, että meijän vuosiluokka oli kyllä valinnu ihan parhaan paikan Prom varten! Oltiin Seattlen korkeimman rakennuksen huippukerroksessa, josta näkymät yölliseen valojen valaisemaan Seattleen oli ihan mahtavat. Iltaan kuulu paaaljon tanssimista ja hyvää musiikkia. DJ oli ihan mahtava! Meille oli hommattu photo booth, makarooni bar, josta sai hakea ruokaa ja tietysti tarjolla oli myös jälkkäreitä. Koko päivä oli ihan mahtava! Yksi parhaista täällä!
Kuvat on tosi sekalaisia, koska osa on otettu mun järkkärillä, osa kännykällä, ja osa on sieltä photo boothista. Mut toivottavasti saa edes jonkunlaista kuvaa illasta!
-Leila
Huomaan taas, että oon pahasti jäljessä tän blogin päivittelyssä. En edes synttäreitäni ole maininnut. Yritän väsätä niistä tekstiä tän viikon aikana. Kattoo onnistuuko. Enää kaks viikkoa jäljellä ja mun kalenterista alkaa olla vaikeeta löytää vapaita hetkiä.
Nyt kuitenki tärkeempii juttuihin, eilen oli nimittäin Prom. Gaby ja minä oltiin jo kymmeneltä aamulla hiusten laitossa ja sieltä suunnattiin meikkaajalle. Kolmen maissa käytiin hakemassa mun prom date, Alex, Tacoma Dome Stationilta, koska se raahautu Gig Harboriin Seattlen pohjoispuolelta asti. Kuuden jälkeen illalla kokoonnuttiin kaikki Lexin luokse ottamaan kuvia. Kuvaussessio kesti semmosen puol tuntii, kun otettiin kuvia ensin pareista, sitten kaikista, sitten tytöistä ja vielä pojista erikseen. Mua jäi harmittamaan, että annoin kameran jonkun muun käsiin, koska jostain syystä kukaan täällä ei osaa käyttää mun kameraa ja monet kuvat oli ihan epäonnistuneita ja out of focus. No täytyy vaan kysellä muilta lisää kuvia. Kuvien jälkeen syötiin leivonnaisia ja sulkaalla kuorutettuja mansikoita, ja nautittiin drinkeistä, jotka Lexien äiti oli hommannu meille. 7:30 limusiini saapu hakemaan meijät ja lähdettiin ajelemaan kohti Seattlea ja Columbia Toweria. Täytyy kyl sanoa, että meijän vuosiluokka oli kyllä valinnu ihan parhaan paikan Prom varten! Oltiin Seattlen korkeimman rakennuksen huippukerroksessa, josta näkymät yölliseen valojen valaisemaan Seattleen oli ihan mahtavat. Iltaan kuulu paaaljon tanssimista ja hyvää musiikkia. DJ oli ihan mahtava! Meille oli hommattu photo booth, makarooni bar, josta sai hakea ruokaa ja tietysti tarjolla oli myös jälkkäreitä. Koko päivä oli ihan mahtava! Yksi parhaista täällä!
Kuvat on tosi sekalaisia, koska osa on otettu mun järkkärillä, osa kännykällä, ja osa on sieltä photo boothista. Mut toivottavasti saa edes jonkunlaista kuvaa illasta!
-Leila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)